Logofilosofia – tarkoituksen ja vastuun filosofia 

Logofilosofia tiivistettynä

Ihminen on tarkoitukseen suuntautuva, vapaa ja vastuullinen olento, joka rakentaa merkitystä vastaamalla elämän kutsuihin suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin, työhönsä ja maailmaan.

Logofilosofia auttaa muuttamaan tämän ihmiskuvan käytännön valinnoiksi, johtamiseksi, yhteistyöksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi. 

Logofilosofinen ihmiskuva

Logofilosofian lähtökohtana on kokonainen ihminen: kehollinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen olento.

Henkisyydellä ei tässä tarkoiteta välttämättä uskonnollisuutta. Sillä viitataan ihmisen kykyyn suuntautua arvoihin, arvioida omaa toimintaansa, ottaa etäisyyttä välittömiin reaktioihinsa ja valita, miten hän vastaa tilanteeseensa.

Ihminen on ehdollinen mutta vapaa

Ihmisen vapautta rajoittavat hänen kehonsa, historiansa, ympäristönsä ja elämäntilanteensa. Vapaus ei tarkoita rajattomuutta, vaan mahdollisuutta ottaa kantaa siihen, mitä ei voi suoraan muuttaa.

Ihminen on vastuullinen

Vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen. Ihminen vastaa valinnoillaan siihen, mitä elämä, työ, ihmissuhteet ja yhteiskunta häneltä kulloinkin edellyttävät.

Ihminen suuntautuu itsensä ulkopuolelle

Tarkoitus ei synny pelkästä oman hyvän olon tavoittelusta. Ihminen löytää merkitystä suuntautuessaan tehtävään, asiaan, toiseen ihmiseen tai yhteiseen hyvään.

Ihminen on ainutkertainen ja arvokas

Ihmisarvo ei perustu suorituksiin, hyödyllisyyteen, terveyteen tai tuottavuuteen. Jokainen ihminen on arvokas myös silloin, kun hänen toimintakykynsä tai mahdollisuutensa ovat rajalliset.

Ihminen voi ottaa kantaa itseensä

Ihminen ei ole yhtä kuin hänen ajatuksensa, tunteensa tai reaktionsa. Hän voi tarkastella niitä, ottaa niihin etäisyyttä ja valita, miten hän toimii.

Ihminen on elämälle vastaava olento

Elämä ei ainoastaan tarjoa ihmiselle mahdollisuuksia. Se myös kysyy, haastaa ja kutsuu. Ihminen vastaa siihen teoillaan, valinnoillaan ja asenteillaan.

Tarkoitus ja merkitys

Tarkoitus ja merkitys liittyvät läheisesti toisiinsa, mutta ne eivät ole täysin sama asia.

Tarkoitus ilmaisee suuntaa: mitä varten jotakin tehdään, mihin ihmistä kutsutaan ja minkä puolesta hänen kannattaa toimia.

Merkitys kuvaa sitä, miten ihminen ymmärtää kokemuksensa ja kokee elämänsä, työnsä tai toimintansa arvokkaaksi ja mielekkääksi.

Tarkoitusta ei tarvitse ymmärtää yhtenä suurena ja pysyvänä elämäntehtävänä. Se voi ilmetä myös tilanteisena tarkoituksena: juuri tässä hetkessä olevana tehtävänä, ihmisenä, vastuuna tai arvokkaana mahdollisuutena.

Merkityksellisyyttä ei puolestaan voida käskeä tai tuottaa mekaanisesti. Se voi syntyä seurauksena siitä, että ihminen suuntautuu johonkin aidosti arvokkaaseen ja toimii tarkoituksensa mukaisesti.

Tarkoituslähtöinen ihmisyys

Tarkoituslähtöinen ihmisyys™ on Tarkoituksen voiman kehittämä viitekehys, jossa ihminen nähdään tarkoitusta etsivänä ja siihen vastaavana, vapaana ja vastuullisena toimijana.

Sen keskeisiä käsitteitä ovat:

Vastaava ihmisyys™
Ihminen ei ainoastaan kysy elämältä, mitä hän voi saada. Hän vastaa siihen, mitä elämä häneltä pyytää.

Tarkoituspääoma™
Yksilön tai yhteisön voimavara, joka rakentuu suunnasta, arvoista, merkityksestä, kuulumisesta, toimijuudesta ja vastuusta.

Tarkoituskyvykkyys™
Kyky tunnistaa, mikä tilanteessa on olennaista ja arvokasta, sekä muuttaa tarkoitus valinnoiksi, toiminnaksi ja vaikuttavuudeksi.

Käsitteiden tutkimuksellinen ja käytännöllinen kehittäminen jatkuu yhteistyössä työelämän toimijoiden, kouluttajien ja tutkijoiden kanssa.

Logofilosofia - tarkoituksen ja vastuun filosofia

Logofilosofia tarkastelee ihmistä olentona, joka etsii tarkoitusta, rakentaa merkitystä ja vastaa valinnoillaan elämän hänelle esittämiin kysymyksiin.

Ihminen ei ole vain olosuhteidensa, tarpeidensa tai ympäristönsä määräämä. Rajojensa sisällä hän voi ottaa kantaa tilanteeseensa, suunnata voimansa johonkin itseään suurempaan ja kantaa vastuuta siitä, miten hän toimii.

Logofilosofia ammentaa erityisesti Viktor E. Franklin logoterapeuttisesta ihmiskuvasta ja tarkoitusta koskevasta ajattelusta. Tarkoituksen voiman työssä tätä perustaa sovelletaan yksilön elämän lisäksi työhön, johtamiseen, organisaatioihin ja yhteiskuntaan.

Logofilosofia ei ole tässä yhteydessä terapiamenetelmä eikä uusi itsenäinen tieteenala. Se on filosofinen ja soveltava viitekehys, jonka avulla voidaan tarkastella ihmistä, työtä ja yhteiskuntaa tarkoituksen, vapauden, vastuun ja ihmisarvon näkökulmista.

Ihminen ei ole vain olosuhteidensa muovaama olento. Hän on myös olento, joka voi ottaa niihin kantaa ja vastata siihen, mitä elämä häneltä kysyy.

Miksi logofilosofiaa tarvitaan?

Elämme ajassa, jossa meillä on yhä enemmän tietoa, teknologiaa, vaihtoehtoja ja tehokkuutta. Samalla moni ihminen ja organisaatio kokee suunnan hämärtyneen.

Puhumme työhyvinvoinnista, motivaatiosta, osaamisesta, tuottavuudesta ja muutoksesta. Harvemmin pysähdymme kysymään:

• Mitä varten työtä tehdään?
• Millaisena näemme ihmisen?
• Mitä pidämme aidosti arvokkaana?
• Mihin haluamme käyttää vapautemme ja voimamme?
• Mistä olemme vastuussa toisillemme ja tulevaisuudelle?

Logofilosofia tuo tarkoituksen takaisin ihmistä, työtä ja yhteiskuntaa koskevan keskustelun ytimeen. Se ei tarjoa yhtä valmista vastausta elämän tarkoitukseen. Se auttaa tunnistamaan kysymykset, joihin yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan on omassa tilanteessaan vastattava.

Suhde Viktor Franklin ajatteluun

Logofilosofian filosofinen perusta nousee Viktor E. Franklin logoterapiasta ja eksistenssianalyysistä. Franklin ajattelusta ovat peräisin erityisesti:

• ihmisen tahto tarkoitukseen ja merkitykseen
• vapauden ja vastuun yhteenkuuluvuus
• tilanteisen merkityksen ainutkertaisuus
• itsensä ylittäminen eli suuntautuminen itsen ulkopuolelle
• kyky ottaa etäisyyttä omiin reaktioihin
• ihmisarvon säilyminen kaikissa olosuhteissa
• luovien, kokemuksellisten ja asenteellisten arvojen merkitys
• mahdollisuus löytää tarkoitus myös kärsimyksen keskellä.

Logofilosofia ei ole Franklin itsensä käyttämä nimi erilliselle teorialle. Tarkoituksen voiman kokonaisuudessa termillä tarkoitetaan Franklin ihmiskuvasta ja logos-ajattelusta ammentavaa filosofista ja soveltavaa lähestymistapaa.

Franklin perusta ja uusi soveltaminen

Logofilosofisessa työssä on tärkeää erottaa toisistaan kolme tasoa.

1. Franklin alkuperäinen ajattelu

Tähän kuuluvat logoterapian ihmiskuva, tahto merkitykseen, vapaus ja vastuu, itsensä ylittäminen, asennoitumisen vapaus sekä tarkoituksen löytyminen erilaisia arvoreittejä pitkin.

2. Myöhempi tulkinta ja soveltaminen

Franklin ajattelua voidaan soveltaa esimerkiksi kasvatukseen, työelämään, johtamiseen, coachingiin, yhteisöjen kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tällöin kyse ei välttämättä ole logoterapiasta, vaan logoterapeuttiseen ihmiskuvaan perustuvasta soveltamisesta.

3. Tarkoituksen voiman oma kehittämistyö

Tarkoituksen voiman työssä Franklin perustaa laajennetaan tarkoituslähtöisen ihmisyyden, tarkoituspääoman ja tarkoituskyvykkyyden käsitteiden avulla.

Nämä ovat omaa kehitteillä olevaa käsitteistöä ja soveltavaa synteesiä. Ne eivät ole Viktor Franklin alkuperäisiä käsitteitä.