IHMINEN ON ENEMMÄN™
Logofilosofinen ihmiskuva itseohjauksen, kohtaamisen ja tarkoituksellisen toiminnan perustana
Ihminen on enemmän kuin kehonsa, mielensä, roolinsa, suorituksensa, oireensa tai ensimmäinen reaktionsa.
Meihin vaikuttavat perimämme, terveydentilamme, tunteemme, ajatuksemme, kokemuksemme ja olosuhteemme. Ne ovat todellisia, eikä niiden merkitystä pidä vähätellä. Ne eivät kuitenkaan kerro kaikkea siitä, keitä olemme ja millaisiksi voimme tulla.
Ihmisessä on myös kyky havaita, ottaa etäisyyttä, tunnistaa arvoja ja valita suuntaansa. Emme voi päättää kaikkea, mitä meille tapahtuu, mutta voimme etsiä sitä liikkumatilaa, jossa otamme kantaa ja vastaamme elämälle teoillamme.
Ihminen ei ole vain reaktioidensa summa.
Miksi ihmiskuva ratkaisee?
Jokaisen kasvatuksen, johtamisen, valmennuksen, terapian ja yhteiskunnallisen järjestelmän taustalla on jokin käsitys ihmisestä – silloinkin, kun sitä ei lausuta ääneen.
Näemmekö ihmisen:
- toimintansa kohteena vai vastuullisena toimijana
- resurssina vai ehdottoman ihmisarvon omaavana persoonana
- oireena tai ongelmana vai niitä kohtaavana kokonaisena ihmisenä
- olosuhteidensa tuotteena vai myös kykenevänä ottamaan niihin kantaa
- omaa etuaan tavoittelevana yksilönä vai itseään suurempaan suuntautuvana olentona?
Ihmiskuva vaikuttaa siihen, miten johdamme, kasvatamme, kohtaamme vaikeuksissa olevan ihmisen ja rakennamme yhteiskuntaa. Se vaikuttaa myös siihen, miten puhumme itsellemme silloin, kun epäonnistumme, sairastumme tai menetämme jotakin tärkeää.
Siksi ihmiskuva ei ole vain filosofinen kysymys. Se on mitä käytännöllisin kysymys.
Kokonainen ihminen
Logofilosofisessa ihmiskuvassa ihminen ymmärretään kehollis-psyykkis-henkiseksi kokonaisuudeksi.
Keho
Olemme kehollisia olentoja. Perimä, terveys, vireys, tarpeet, aistit ja hermoston toiminta vaikuttavat siihen, miten koemme maailman ja millaisia mahdollisuuksia meillä kulloinkin on.
Mieli
Tunteet, ajatukset, muistot, tulkinnat ja opitut reagointitavat muovaavat kokemustamme. Kaikki niistä eivät ole tietoisesti valittuja.
Henkinen ulottuvuus
Henkisellä ulottuvuudella ei tässä tarkoiteta ensisijaisesti uskonnollisuutta. Se tarkoittaa ihmiselle ominaista kykyä havainnoida itseään, ottaa kantaa kokemaansa, tunnistaa arvoja, kuunnella omaatuntoaan ja suuntautua kohti tarkoitusta.
Nämä eivät ole kolme erillistä ihmistä tai päällekkäistä kerrosta. Ne muodostavat yhden jakamattoman kokonaisuuden.
Minussa tapahtuu paljon, mutta minä en ole vain se, mitä minussa tapahtuu.
Liikkumatila
Logofilosofisen ihmiskuvan keskeinen käsite on liikkumatila.
Liikkumatila sijaitsee sen välissä, mitä meille tapahtuu, ja sen, miten vastaamme tapahtuneeseen.
Joskus liikkumatila on suuri. Joskus sairaus, uupumus, trauma, pelko tai ulkoiset olosuhteet kaventavat sen hyvin pieneksi. Pieni liikkumatila ei kuitenkaan ole merkityksetön.
Se voi tarkoittaa mahdollisuutta:
- pysähtyä ennen reagoimista
- pyytää apua
- erottaa tapahtuma omasta tulkinnasta
- tunnistaa oma vastuu
- rajata vastuu, joka ei kuulu itselle
- puolustaa toista ihmistä
- sanoa kyllä tai ei
- tehdä yksi pieni, tärkeää arvoa toteuttava teko.
Vapaus ei logofilosofiassa tarkoita rajattomuutta tai kaikkivoipaisuutta. Se tarkoittaa jäljellä olevan liikkumatilan tunnistamista.
En voi valita kaikkea, mitä minussa tai elämässäni tapahtuu. Voin etsiä liikkumatilani ja vastata teoillani.
Mitä elämä minulta odottaa?
Tarkoituksesta puhutaan usein kuin se olisi ihmisen sisäinen tunne, henkilökohtainen tavoite tai yksi suuri elämäntehtävä.
Logofilosofia tarkastelee tarkoitusta myös toisesta suunnasta. Sen sijaan, että kysymme vain, mitä haluamme elämältä, voimme kysyä:
Mitä elämä odottaa minulta juuri nyt?
Tarkoitus voi löytyä:
- tehtävästä, joka odottaa tekemistä
- ihmisestä, joka tarvitsee kohtaamista
- epäkohdasta, johon voimme vaikuttaa
- kokemuksesta, jonka voimme ottaa vastaan
- arvosta, jonka voimme toteuttaa
- väistämättömästä tilanteesta, johon voimme ottaa ihmisarvoisen kannan.
Tarkoitusta ei voida määrätä toiselle. Ohjaaja, esihenkilö, kasvattaja tai yhteiskunta ei voi kertoa ihmiselle, mikä hänen tarkoituksensa on.
Toista voidaan kuitenkin auttaa pysähtymään, laajentamaan näkökulmaansa ja havaitsemaan tarkoitusmahdollisuuksia, joita hän ei yksin juuri nyt näe.
Ihmisen vastaus näkyy teoissa
Tarkoitus ei toteudu vain ajatuksena tai kokemuksena. Se muuttuu eläväksi, kun se saa muodon toiminnassa.
Elämän kysymys → liikkumatila → tarkoitusmahdollisuus → kannanotto → teko → vaikutus
Arvo ei toteudu vain siksi, että pidämme sitä tärkeänä. Välittäminen toteutuu kohtaamisessa. Rohkeus näkyy rohkeassa teossa. Vastuu toteutuu oman osuuden tekemisessä.
Kaikkien tekojen ei tarvitse olla suuria. Usein tarkoituksellinen vastaus on seuraava pieni mutta oikeansuuntainen teko.