Logofilosofia on filosofinen ihmiskuvaan nojaava suuntaus, joka tarkastelee ihmistä ensisijaisesti merkitykseen suuntautuvana, vastuullisena ja henkisenä olentona.

Se perustuu kolmeen perusoletukseen:

1. Ihminen ei ole pelkästään biologinen, psyykkinen tai sosiaalinen olento, vaan henkinen persoona, jolla on kyky ylittää olosuhteensa.
2. Elämän merkitys ei ole subjektiivinen mieliala eikä ulkoinen päämäärä, vaan suhde, johon ihminen asettuu vapaudessa ja vastuussa.
3. Ihmisen kehitys, hyvinvointi ja toimijuus rakentuvat siitä, miten hän vastaa elämän hänelle asettamiin kysymyksiin.

Logofilosofia ei siis kysy ensisijaisesti: "Miten ihminen toimii?"

vaan: "Mihin ihminen vastaa ja millaisena hän vastaa?"

Logofilosofia perustana, ei päällysrakenteena

Logofilosofia ei ole lisä psykologian, johtamisen tai kasvatuksen päälle.
Se on perusta, jolle nämä voivat rakentua ilman että ihminen kutistuu keinoksi, resurssiksi tai objektiksi.

Ihminen on merkitykseen suuntautuva, vastuullinen ja henkinen olento –

ja kaikkea ihmistä koskevaa kehittämistä on arvioitava tästä ihmiskuvasta käsin.

Millainen ihminen kykenee rakentamaan hyvää elämää, inhimillistä työelämää ja kestävää yhteiskuntaa? 

Ihminen, joka on tarkoitukseen suuntautuva, vapaa ja vastuullinen olento, ja joka rakentaa merkitystä vastaamalla elämän kutsuihin suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin, työhönsä ja maailmaan.

Logofilosofia auttaa muuttamaan tämän ihmiskuvan käytännön valinnoiksi, johtamiseksi, yhteistyöksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi.